Voiko joulukuu kauniimmin alkaa

Hyvää joulukuuta itsekullekin. Mitä löysitte joulukalenterin ekasta luukusta? :-) Minä avasin ensimmäisen "luukun" ja takaa paljastui talvinen ihmemaa! Voiko joulukuu tämän kauniimmin alkaa...

Bödele, Itävalta

Joulukuun ensimmäinen jatkuu kotona tuikkujen loimussa ja kohtaa tulee telkusta tämän hetken suosikkiohjelmani Englannin X-Factor. Ei muuta kuin jännitämään pääsekö suosikkini jatkoon...

Fenkart - pieni suklaatehdas

Firma jossa olen töissä järjestää kahden muun alueen ison firman kanssa kerran kuukaudessa kansainvälisille työntekijöilleen tapaamisen. Nämä tilaisuudet järjestetään vapaa-ajalla ja ovat aina omakustanteisia. Useimmiten istumme paikallisessa ravintolassa viettämässä iltaa, mutta tällä kertaa tarjolla oli vähän spesiaalimpaa ohjelmaa. Pääsimme nimittäin tutustumaan paikalliseen suklaatehtaaseen. Tapahtuma osoittautui todella suosituksi ja meitä oli paikalla noin 50 hlön lössi joka olikin maksimimäärä jonka tehdas pystyy kerralla ottamaan vastaan. Suklaatehdas Fenkart sijaitsee Hohenemissa (kuuluu Dornbirniin) ja he valmistavat edelleen kaiken suklaan käsin. Työntekijöitä heillä on tällä hetkellä 27.

Saavuttuamme paikalle meidät otettiin vastaan tässä huoneessa ja kyllä oli kaikilla hymy herkässä kun näimme lautasille asetellut suklaamaistiaiset.

Itse herra Fenkart oli kertomassa meille kaiken suklaapavuista alkaen valmiiseen lopputuotteeseen. Hävetäkseni täytyy tunnustaa, että enpä ole ennen tiennyt miltä kaakaohedelmä näyttää. Kaakaohedelmän kuori ei ole syömäkelpoinen, mutta sen sisältä löytyvät kaakaopavut. Ennen kuin kaakaopavut ovat käsitelty (fermentoitu, kuivattu ja paahdettu) ne itseasiassa haisevat aikas pahalta. Saimme haistella käsittelemättömiä kaakaopapuja ja ne haisivat lähinnä märiltä sukilta. Vasta paahtamisen jälkeen tulee niihin suklaalle ominainen tuoksu.

Herra Fenkart

Esityksen välissä saimme aina maistella eri suklaita ja herra Fenkart kertoi niiden valmistuksesta ja mitä suklaat sisälsivät. Joidenkin suklaiden kanssa saimme kyytipojaksi lasillisen punaviiniä joka toi suklaan maun eri tavalla esille.

Taustalla kaakaohedelmä, etualalla maisteltavia suklaita

Hauska tilaisuus jossa tuli opittua paljon suklaasta. Olin odottanut, että pääsisimme myös tehtaaseen kierrokselle mutta pääsimme vain lasi-ikkunan takaa katsomaan tehdastilaa. Lopuksi oli myös mahdollista ostaa tuotteita ja tarttuihan sieltä kaksi maistelun suosikkiani mukaan... Suklaalevy heratäytteelle (kuulostaa erikoiselta, mutta oli todella hyvää!) ja tumma suklaa pralineita vadelma täytteellä mmhhhh....

Tässä vielä linkki Fenkartin nettisivuille jos jotakuta kiinnostaa käydä katsastamassa Fenkart kotisivu.

Moses, teetä ja viskiä...

Dornbirnista löytyy pieni erikoiskauppa nimeltä Moses. Moses on erikoistunut teehen ja viskiin. Mietin aina miten kaupan omistajat ovat moiseen jokseenkin erikoiseen yhdistelmään päätyneet. Kaupan tunnuslause on "Whisk(e)y, Freiheit & Tee gehören zusammen" eli viski, vapaus ja tee kuuluvat yhteen. Joku aika sitten bongasimme ilmoituksen, että Moseksessa on teen maistelupäivä joten päätimme käydä vilkaisemassa. Maistelijoita oli saapunut paikalle sankoin joukon ja kaupassa oli tiivis, mutta iloinen tunnelma. Minulta muuten kysyttiin olenko Sveitsin "mustan teen klubista". Anteeksi mitä? :-) Kuulemma paikalla oli aikaisemmin käynyt Sveitsistä mustan teen klubin jäseniä. Oli ensimmäinen kerta kun aksenttiani luultiin Sveitsiläiseksi, yleensä on veikattu että tulen joko Hollannista tai Puolasta.

Japanilaiseen kauniiseen kimonoon pukeutunut nainen valmisti vihreää teetä hienoksi jauhetusta jauheesta ja siitä oli myös tehty konvehteja, jotka todella maistuivat voimakkaasti vihreältä teeltä.

Vihreästä teestä oli tehty myös mielenkiintoisia kylmiä juomia. Esimerkiksi omena- ja päärynämehuun sekoitettuna se maistui yllättävän hyvältä ja oli tosi virkistävä. Jos joukkoon vielä lirauttaa tilkan esimerkiksi giniä saa siitä myös hauskan coctailin.

Minun miekkoseni ei teestä välitä, mutta on suuri viskin ystävä, joten hän oli ilahtunut kun huomasi että myös viskejä sai samaisena päivänä maistella. :-)

Maisteluista huolimatta tällä kertaa ei tarttunut mitään kotiin vietäväksi.

Viikinkejä ja Bengtskärin majakka

Ulkona on kolea ja sateinen syyskeli, hyvä päivä siis katsella aurinkoisia kuvia viime kesältä ja muistella mukavia lomahetkiä. :-) Yksi haaveistani pitkään on ollut käydä Bengtskärin majakalla. Elokuussa tämä haave toteutui. Etukäteen hieman jännitti millainen keli päivälle osuu (matka kun piti varata jo hyvissä ajoin etukäteen suuren kysynnän vuoksi), avomerimatka myrskyisessä säässä kun ei ihan minun makuuni olisi... Meillä kävi kuitenkin todella hyvä tuuri, päivä oli aurinkoinen ja meri lähes tyyni.

Matkaan startattiin aamulla Lohjalta. Viiden hengen porukalla pakkauduimme siskoni autoon ja nokka kohti Kassnäsiä. Olimme varanneet paketin jossa vene nouti meidät Kasnäsin satamasta josta veneellä ajettiin ensin Rosalan viikinkeskukseen (jossa myös lounas tarjottiin) ja siitä matka jatkui sitten veneellä Bengtskärin majakalle.

Kyytimme saapumassa Kassnäsin satamaan

Rosalassa meitä odotti opas heti satamassa.

Viikinkikeskus kierros alkoi päällikön talosta jossa tarjottiin lounas ja samalla opas kertoi saaren historiasta ja viikinkien kulttuurista.

Lounas tunnelmallisessa päällikön talossa

Lounaaksi oli kuhakeittoa ja saaristolaisleipää joka oli muuten mahdottoman hyvää! Kuhan määrässäkään ei oltu pihistelty, kuten kuvasta näkyy. :-)

Lounaan jälkeen saarella sai vapaasti kierrellä, saimme kartat joista näki mitä mistäkin löysi. Yhdestä vajasta löytyi asuja ja muita rekvisiittaa joita sai kokeilla...

Viikinkeskuksen jälkeen takaisin veneelle ja matka jatkui kohti pääkohdetta Bengtskärin majakkaa.

Matkalla näimme merimetsoja.

Ja vihdoin horisontissa siinsi pohjoismaiden korkein majakka - Bengtskär.

Majakka horisontissa!

Bengstkärin majakan valo sytytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1906. Jatkosodassa venäläisten sotajoukkojen oli määrätty räjäyttää Bengtskärin majakka. Venäläiset joukot pääsivätkin saarelle ja suomalaiset joutuivat pakenemaan majakan ylimpään asuinkerrokseen. Suomalaiset tykkiveneet ja ilmavoimat saapuivat apuun ja majakka saatiin pidettyä suomalaisilla, mutta se kärsi pahoja vaurioita. Taistelussa kaatui 31 suomalaista ja arviolta 60-100 venäläistä.

Bengstkärin majakka on tällä hetkellä vuokrattu Turun Yliopiston koulutuskeskukselle, jonka tehtävänä on edistää saariston elinkeinoelämää ja elinolosuhteita. Majakalta löytyy nykyään myös muutama hotellihuone. Olisi mielenkiintoista viettää yö saarella, varsinkin myrskyisällä säällä...

Näkymät majakan sisältä

Saaren kallioilta löytyy paljon vanhoja kaiverruksia.

Saarelta löytyy myös Suomen eteläisin posti, omalla Bengtskär leimalla. :-) Siskon kanssa päätettiin lähettää vanhemmille sieltä kortti.

Sisko postittamassa korttia Suomen eteläisimmässä postissa.

Ja loppuun vielä yksi pakollinen turisti-pönötys-kuva kera majakan. :-)

Voin lämpimästi suositella vierailua Bengstkärin majakalle!

Ebnit, kylä mutkaisen tien takana

Täällä Dornbirnissä on ollut luksus kelit lokakuussa, sateisen kesän jälkeen olemme sen ansainneetkin. Parhaimmillaan ovat lämpötilat nousseet vielä jopa 25 asteeseen. Kaikki aurinkoiset päivät on käytettävä hyväksi joten pakkasimme itsemme ja koiran eilen autoon ja ajoimme Ebnitin kylään. En ollut aikaisemmin Ebnitissä käynyt, mutta olin kuullut että tie sinne on "mielenkiintoinen". No sitähän se oli! Ylös vuorelle kiermurteli tie, joka olevinaan oli 2-suuntainen tie vaikka käytännössä vain yksi auto mahtuu siinä ajamaan. Onneksi tien varressa oli paikka paikoin levennyksiä joissa pystyi vastaan tulevan auton päästämään ohitse. Osittain tie kulki vuorten sisään louhituissa tunneleissa. Kurveissa hirvitti kun ei ollut yhtään näkyvyyttä josko joku tulee vastaan.

Kylä itsessään on todella pieni, jonkun verran siellä kuitenkin asuu vakituisia asukkaita. Mietin mitenköhän he tuosta mutkaista tiestä talvikeleillä selviytyvät, itse en haluaisi sitä päivittäin ajaa.

Me emme tulleet kuitenkaan kylää katsastamaan vaan ulkoilemaan, joten auto parkkiin ja jatkamaan matkaa jalkaisin.

Karvakorva osaa kuivallakin säällä aina jostain löytää jonkun mutalätäkön jossa tietenkin pitää käydä tassuttelemassa.

Osaapa hän muutenkin ottaa ilon irti ulkoilemisesta. :-)

Jotkut kukatkin vielä jaksavat lokakuussa kukkia.

Näköalat Ebnitin kylään

Puut osaavat kasvaa mitä merkillisimmässä paikoissa ja välillä mitä merkillisimpiin muotoihin. Tässä yksi melkoisen kieroon kasvanut yksilö jossa oli useampi kuin yksi runkokin.

Kylään takaisin saavuttuamme päätimme vielä hetken nauttia auringosta ja istuimme ottamaan lasilliset omppumehua. Itseasiassa tärkeimmät asiakkaat palveltiin ensin, koiralle nimittäin tuotiin vettä ennen kuin meiltä edes kysyttiin mitä haluamme. :-)

Vaikka lämpimät kauniit syyspäivät ovatkin mukavia niin oikeastaan jo vähän odotan talveakin ja kuukauden päästä alkavia joulumarkkinoita. :-)