Verta, tulta ja hevosia!

Schlachtpartie eli "teurastusbileet" tai näin minä sen käänsin... Odotin siis meneväni viime lauantaina juhliin jossa olisi tarjolla hyvää lihaa ym kauden herkkuja ja muuta hauskaa menoa. Lehdet ovat pari viime viikkoa olleet täynnä ilmoituksia näistä schlachtpartiesta, joten innolla suuntasin lauantaina Kehleggiin jossa yhdet tällaiset "juhlat" olivat. Paikka johon menimme oli todella soma Gasthaus nimeltä Bad Kehlegg.

Gasthaus Bad Kehlegg

MUTTA kyseessä ei ollutkaan mitkään juhlat vaan ainoastaan ruokamenu oli erilainen kuin normaalisti. Tarjolla oli listan täydeltä verimakkaraa!! Ja ei, ei todellakaan samanlaista kuin mustamakkara Suomessa (joka on muuten hyvää), vaan suolessa keitettyä verta. Kun makkaran kuorta viilsi veitsellä pullahti sieltä ulos löysä keitetty veri! Pahin kulinaarinen elämykseni Itävallassa tähän mennessä. :-)

Verimakkaraa ja hapankaalia

Tulipahan Schlachtpartiekin koettua, mutta eipä tarvitse toiste mennä. :-) Gasthausin ulkopuolella törmäsimme tähän söpöläiseen.

Ilta ei kuitekaan päättynyt tähän vaan siirryimme ylemmäs vuorille jossa oli käynnissä tapahtuma nimeltä Fuhrmannstage. Fuhrmann tarkoittaa miestä joka ajaa hevoskärryjä. Tapahtuma liittyikin työhevosiin.

Kilpailijat valmistautumassa illan koitokseen.

Alueella oli myös mahdollista ostaa pientä syötävää ja juotavaa.

Illan päätapahtuma oli kilpailu jossa työhevoset (pareittain) vetivät puutukkeja. Kilpailuun osallistui tiimejä Itävallasta, Sveitsistä ja Saksasta. Eniten painoa vetänyt hevospari voitti. Ennen kisan alkamista oli ensin tarjolla tulishow, joka alkoi auringon laskettua.

Tapahtuma paikalta oli jonkun matkaa käveltävä vuorenrinnettä alas pilkkopimeässä parkkipaikalle. Käytimme kännyköitä nähdäksemme edes hieman eteenpäin. Ensi kerralla olemme viisaampia ja otamme taskulamput mukaan. :-)

Mimmit Langeneggissä

Mulla on maailman mukavimpia naapureita. Tosin useimmat heistä eivät puhu englantia, mutta kummasti sitä pystyy kommunikoimaan myös auttavalla saksankielen taidolla. Loput mitä ei pystytä puhumaan improvisoidaan sitten eleillä, ilmeillä ja siansaksalla. :-) Viime viikolla yksi naapureistani, Veronika, pyysi minua mukaan koriste-esineiden myyntinäyttelyyn. Tai sanottokaan, että tässä vaiheessa en ollut vielä täysin varma mihin lupauduin mukaan...

Perjantaina klo 18:30 sitten starttasimme. Mukaan lähti myös naapurini ystävä Karin. Istuin autoon tietämättä minne ja minkälaiseen tilaisuuteen tarkalleen ottaen olimme menossa. :-) Auton nokka suuntasi kohti Bregenzerwaldia eli ulos kaupungista vuorille. Veronika ajeli reipasta vauhtia mutkaisia vuoristoteitä ja autossa oli letkeän rento tunnelma. Maisemat Bregenzerwaldissa ovat vaan niin kauniita, jaksan aina ihastella sitä. Päädyimme lopulta pieneen kylään nimeltä Langenegg. 

Langeneggissä on kerran vuodessa tämä koriste-esineiden myyntinäyttely. Kaikki siellä olevat koristeet on tehnyt yksi nainen. Hän tekee niitä koko vuoden tätä yhtä myyntinäyttelyä varten. Vaikka olimme pienessä kylässä oli myyntinäyttelyssä väkeä melkein tungokseen asti.

Koristeissa oli käytetty paljon luonnon materiaaleja, kuivattuja kukkia, hedelmiä, puuta, pajua jne. Myös useissa koristeissa käytetyt "pohjat" on nainen itse valanut.

Tarjolla oli myös pientä purtavaa ja viiniä. Tietysti, Itävallassa kun ollaan. :-) Meille kaikille tarttui myös jotain mukaan näyttelystä. Päädyimme näyttelyn jälkeen vielä 7 hengen naisporukalla Langeneggin paikalliseen nimeltä Stopp Panorama Cafe drinkeille... Ensi vuonna uudestaan! :-)

Fliri

Meidän naapuritalossa asuu 79-vuotias herra nimeltä Fliri. Hän istuskelee usein pihalla ja tykkää viihdyttää naapureitaan. Kadun miehet näyttävät siellä usein viihtyvänkin. Kerran jos toisenkin on hän viittonut minuakin luokseen, näin kävi myös viime torstaina kun olin lähdössä koiran kanssa lenkille. Flirin kanssa on pakko aina ottaa snapsi! Koska en ole suuri snapsin ystävä yritän aina sanoa hänelle että vain puoli lasia, mutta piri pintaanhan lasi kuitenkin aina täytetään.

Fliri esitteli minulle myös ylpeänä autotallinsa. Joka ikinen laatikko avattiin ja työkalut esiteltiin. Kyseisessä autotallissa katumme miehet istuskelevat jos sää on liian huono ulkona oleskeluun. Sieltä löytyy myös tv eli joka miehen unelma paikka. ;-)

Autotallin jälkeen seurasi kierros talossa. Talo on sisustettu vanhaan Itävaltalaiseen tyyliin. Vessassa on pitsiverhot ja olohuoneen seinät on puupaneloitu. Fliri näytti myös valokuvia sukulaisistaan ja vuodatti muutaman kyyneleen puhuessaan menehtyneistä sisaruksistaan.

Kerrottakoon vielä että Fliri on kotoisin etelä-Tirolista ja puhuu TODELLA vahvaa murretta, jota joskus täkäläistenkin on vaikea ymmärtää. Hänen kanssa jutteleminen on siis erittäin hyvää kielitreeniä minulle. :-)

Talokierroksen jälkeen piti vielä ottaa lasillinen herran itsetekemää mustaherukkalikööriä.

Tässä vaiheessa oli pihalle ilmestynyt jo muitakin naapureita viettämään iltaa. :-)

Vanhempien visiitti

Viime viikon lopulla sain mieluisia vieraita Suomesta, kun vanhempani saapuivat ensimmäiselle visiitille Itävaltaan. Säät suosivat meitä ja saimme viettää viikon aurinkoisissa lomatunnelmissa.

Vierailun myötä salmiakki-, suklaa- ja ruisleipävarastoni ovat taas täydennetty. Muumimuki kokoelmani kasvoi myös kolmella uudella mukilla! Ihana yllätys. Tee maistuu oikein hyvältä uudesta Tiuhti ja Viuhti -mukista. :-)

Ensimmäisenä päivänä ajelimme kondolihissillä ylös Karreniin ihastelemaan maisemia. Karren sijaitsee noin kilometrin korkeudessa ja sieltä on näkymät kolmeen maahan; Itävaltaan, Saksaan ja Sveitsiin.



Näkymät Karrenista

Virkistystä kuumaan päivään :-)

Lauantaina kävelimme Bodensee järven rantaa pitkin ja kävimme ihastelemassa oopperajuhlien lavasteita. Sen jälkeen suuntasimme viettämään päivää Lindaun saarelle Saksaan.

Sunnuntaina puimme ykköset päälle ja suuntasimme Schwarzenberg nimiseen kylään, jossa kävimme klassisen musiikin konsertissa. Sunnuntain konsertti oli omistettu kokonaan Schubertin musiikille.




Konsertin jälkeen kävimme syömässä Drei Länder Blick -ravintolassa, josta on upeat näkymät yli Dornbirnin. Sen jälkeen suuntasimmekin Bregenzin Casinolle... ;-) Myönnettäköön, että emme tulleet takaisin taskut pullollaan euroja.

Minä ja vanhempani

Maanantaina kävimme nauttimassa lämpimästä illasta Dornbirnin keskustassa. Tässä äiti poseeraa suihkulähteellä. :-)

Viimeisenä päivänä ajoimme Feldkirch nimiseen kaupunkiin jossa sijaitsee Schattenburgin linna. Linna tuo mieleeni Turun linnan, mutta pienemmässä koossa.

Ritari ja linnanneito :-D



Näkymät Schattenburgin linnan muureilta.



Kukkuu!!



Huhuu!

Säät suosivat meitä koko viikon, mutta vanhempien paluulento ei sitten mennytkään niin putkeen... Heidän lentonsa peruttiin ja joutuivat odottamaan kentällä 11 tuntia iltalentoa!! Ensi kerralla toivottavasti parempi onni lentojen suhteen.