Kun ei osaa sanoa ei...

Kykenemättömyyteni sanoa ei johtaa välillä mielenkiintoisiin tilanteisiin. Tällä kertaa onnistuin lupautumaan mukaan työpaikan sports cup:iin. Cup kisataan kuuden hengen joukkueissa ja lajeja on myös kuusi (kelkkailu, laskettelu, keilailu, ammunta, karting ja soutu). Olen osunut jokseenkin hullun hauskaan joukkueeseen. Kisan tiimoilta olemme jo pitäneet muutaman epävirallisen palaverin. Ensimmäiseksi valittiin joukkueelle kapteeni ja nimi. Nimiehdotukset olivat jokseenkin mielenkiintoisia; Elche (hirvet), team Costa Concordia, 3 nations team, Smartinis, No fear for beer, The Incredibles, team Chaos, The Fighting Ballasts... Loppujen lopuksi joukkueen nimeksi valittiin "Die Zämgwürflata". Perustelu valinnalle oli, että kaikki haluavat kuulla kun yritän lausua tätä murresanaa!

Kisan ensimmäinen laji on kelkkailu. Oletin että kelkkailu on leikkimielinen lasku jostain mäen nyppylältä, mutta ne kisataankin oikealla kelkkaradalla. Minua on ystävällisesti kehoitettu ottamaan snapsi, tai kaksi, ennen laskua. Ystävällisesti on myös kerrottu, että kelkkakisassa tapahtuu enemmän onnettomuuksia kuin esimerkiksi laskettelussa. Mihin olen suostunut? Olisiko korkea aika opetella sanomaan ei? :-) Kerrottakoon vielä etten ole koskaan aiemmin kelkkaillut, pulkalla tai Stigalla laskua Virkkalan santakuopalla tuskin lasketaan mukaan. Niinpä päätimme viikko sitten lähteä testaamaan kelkkailua. Ajoimme Alberschwendeen, joka on vartin ajomatkan päässä kotoamme. Keli oli aurinkoinen ja pakkasta pirteät -15 astetta. Alberschwendestä pääsee tuolihissillä ylös Brüggelekopfiin, reilun kilometrin korkeuteen. Tuolihissimatka sinänsä oli jo elämys, käytössä on nimittäin edelleen ikivanha yhden hengen tuolihissi.



Tuolihissimatka oli melkoisen kylmää kyytiä joten ylös päästyämme kävimme Gasthausissa lämmittelemässä ennen kelkkailua. Brüggelekopfin Gasthausista voi vuokrata kelkkoja 3,5 eurolla jotka alhaalla palautetaan "kelkkaparkkiin". Nämä kelkat eivät siis ole mitään kisakelkkoja vaan ihan perinteisiä joita löytyy melkeinpä jokaisen Itävaltalaisen kotoa.

Bryggelekopfissa valmiina mäkeen!

Kelkkarata jossa olimme on 4000 metriä pitkä. Kuulostaa pitkältä, mutta matka meni ihan hujauksessa!

Menopelit

 

Ensimmäinen kelkkailukokemukseni oli super hauska joten odotan jo innolla perjantain kisoja! :-)

Joukkuuella pitää tietysti olla myös tiimipaidat. Meidän joukkueen paidat on nyt luonnosteltu valmiiksi. Paidasta löytyy mm. joukkueen nimi, arvonimi (kapteeni, luutnantti jne), "sponsorit" ja "kisanumero". Jokaisella "kisanumerolla" on myös merkitys, joukkuuestamme löytyy mm. James Bond ja HotLine. Paidoista ja kisasta lisää myöhemmin... ;-)