Noitakokko

Noitakokko on Itävallassa pitkään asuneen Pirjon hauska suomennos sanalle Funken. Sitä vietetään aina karnevaalien päättymisen jälkeisenä sunnuntaina Voralbergin osavaltiossa. Funkenin tarkoitus on karkoittaa talvi jotta kevät voi saapua. Funken on iso kokko (huomattavasti isompi kuin suomalaiset juhannuskokot) jonka päälle laitetetaan noita. Noita symboloi talvea ja jotta talvi väistyisi kevään tieltä on noita poltettava. Illalla ihmiset kokoontuvat seuraamaan tätä noidan polttoa. Ilta aloitetaan yleensä ilotulituksella, tarjolla on tietysti myös juotavaa ja pientä purtavaa.

Noita onnellisen tietämättömänä kohtalostaan...

Toinen noita pelästyneen näköisenä kokon päällä.

ilotulista ennen noitakokkoa

Kohta leimahtaa!

Jos noita ei jostain syystä pala, kokko esimerkiksi kaatuu ennen kuin tuli ehtii huipulle, järjestetään viikon päästä noidalle hautajaiset. Noita laitetaan arkkuun ja saatetaan hautajaiskulkuuessa paikkaan jossa se kohtaa loppunsa. Kevään tulo on varmistettava! Voralbergilaiset ovat omituista kansaa. :-)

Noitakokkoja ei ole kaupungissa vain yhtä, esimerkiksi Dornbirnissä niitä oli kuulemma tänä vuonna 16!!

Minttua mintulla

Viime lauantain illallisvieraat toivat melko minttuisen tuliaisen mukanaan. :-)

Nämä suomalaiset minttuherkut olivat löytyneet Tukholmasta. Kiitos Saara ja Fra. :-) Tuo nestemäinen minttu ("The legendary mint shot from the Finnish Himalayas") lähtee ensi viikonloppuna mukaan lämmittämään laskettelukisaan osallistujia...

Fasching

Elvis pankkiautomaatilla, Borat baarimikkona, Jack Sparrow jakamassa karkkeja toimistolla... Sehän on tietysti fasching aika Itävallassa! Faschingin eli karnevaalien loppu huipentumaa on vietetty viime ja tällä viikolla. Kaupunki on ollu täynnä jos jonkinlaista karnevaalijuhlaa ja tapahtumaa. Useissa baareissa on vietetty teemajuhlia ja me kävimme katsastamassa yhdet niistä viime lauantaina. Tässä paikassa teemana oli julkiset ammatit. Juhlista löytyi mm. sairaanhoitajia, lääkäreitä, poliiseja, lentoemäntiä, opettajia... Oli paikalle eksynyt myös piru ja vankikarkurikin. :-)

Faschingiin kuuluvat tietysti myös karnevaalikulkueet. Tiistaina kävimme seuraamassa yhtä kulkuetta Schwarzachissa. Jokaisella kaupunkilla on oma karnevaali "huutonsa". Kulkueessa olevat ihmiset aloittavat huudon ja yleisön kuuluu vastata siihen. Dornbirnin huuto alkaa näin "Maschgoro, maschgoro, rolloloo!".

Kulkueeseen osallistujat heittävät yleisölle karkkeja, samaan tapaan kuin Suomessa penkkareissa. Ja tässä minun saalis tämän vuoden kulkueesta, hillitön määrä namuja!! Ilahdutin työkavereita seuraavana päivänä viemällä koko läjän toimistolle.

Ihana Suomi

Tammikuussa vietimme hulvattoman viikonlopun Helsingissä Itävaltalaisten kollegoideni kanssa. Tutuistuimme suomalaiseen kulttuuriin mm uimalla hyisessä Itämeressä, syömällä poroa ja laulamalla karaoketaksissa. :-) Yhtenä päivänä kävellessämme Helsingin keskustassa törmäsimme näin ihanaan näkyyn, joku oli taiteillut sydämet Tuomiokirkon lumisille rappusille. Söpöä, eikö! 

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille myös ihanaista ystävänpäivää!

Kun ei osaa sanoa ei...

Kykenemättömyyteni sanoa ei johtaa välillä mielenkiintoisiin tilanteisiin. Tällä kertaa onnistuin lupautumaan mukaan työpaikan sports cup:iin. Cup kisataan kuuden hengen joukkueissa ja lajeja on myös kuusi (kelkkailu, laskettelu, keilailu, ammunta, karting ja soutu). Olen osunut jokseenkin hullun hauskaan joukkueeseen. Kisan tiimoilta olemme jo pitäneet muutaman epävirallisen palaverin. Ensimmäiseksi valittiin joukkueelle kapteeni ja nimi. Nimiehdotukset olivat jokseenkin mielenkiintoisia; Elche (hirvet), team Costa Concordia, 3 nations team, Smartinis, No fear for beer, The Incredibles, team Chaos, The Fighting Ballasts... Loppujen lopuksi joukkueen nimeksi valittiin "Die Zämgwürflata". Perustelu valinnalle oli, että kaikki haluavat kuulla kun yritän lausua tätä murresanaa!

Kisan ensimmäinen laji on kelkkailu. Oletin että kelkkailu on leikkimielinen lasku jostain mäen nyppylältä, mutta ne kisataankin oikealla kelkkaradalla. Minua on ystävällisesti kehoitettu ottamaan snapsi, tai kaksi, ennen laskua. Ystävällisesti on myös kerrottu, että kelkkakisassa tapahtuu enemmän onnettomuuksia kuin esimerkiksi laskettelussa. Mihin olen suostunut? Olisiko korkea aika opetella sanomaan ei? :-) Kerrottakoon vielä etten ole koskaan aiemmin kelkkaillut, pulkalla tai Stigalla laskua Virkkalan santakuopalla tuskin lasketaan mukaan. Niinpä päätimme viikko sitten lähteä testaamaan kelkkailua. Ajoimme Alberschwendeen, joka on vartin ajomatkan päässä kotoamme. Keli oli aurinkoinen ja pakkasta pirteät -15 astetta. Alberschwendestä pääsee tuolihissillä ylös Brüggelekopfiin, reilun kilometrin korkeuteen. Tuolihissimatka sinänsä oli jo elämys, käytössä on nimittäin edelleen ikivanha yhden hengen tuolihissi.



Tuolihissimatka oli melkoisen kylmää kyytiä joten ylös päästyämme kävimme Gasthausissa lämmittelemässä ennen kelkkailua. Brüggelekopfin Gasthausista voi vuokrata kelkkoja 3,5 eurolla jotka alhaalla palautetaan "kelkkaparkkiin". Nämä kelkat eivät siis ole mitään kisakelkkoja vaan ihan perinteisiä joita löytyy melkeinpä jokaisen Itävaltalaisen kotoa.

Bryggelekopfissa valmiina mäkeen!

Kelkkarata jossa olimme on 4000 metriä pitkä. Kuulostaa pitkältä, mutta matka meni ihan hujauksessa!

Menopelit

 

Ensimmäinen kelkkailukokemukseni oli super hauska joten odotan jo innolla perjantain kisoja! :-)

Joukkuuella pitää tietysti olla myös tiimipaidat. Meidän joukkueen paidat on nyt luonnosteltu valmiiksi. Paidasta löytyy mm. joukkueen nimi, arvonimi (kapteeni, luutnantti jne), "sponsorit" ja "kisanumero". Jokaisella "kisanumerolla" on myös merkitys, joukkuuestamme löytyy mm. James Bond ja HotLine. Paidoista ja kisasta lisää myöhemmin... ;-)