Ebnit, kylä mutkaisen tien takana

Täällä Dornbirnissä on ollut luksus kelit lokakuussa, sateisen kesän jälkeen olemme sen ansainneetkin. Parhaimmillaan ovat lämpötilat nousseet vielä jopa 25 asteeseen. Kaikki aurinkoiset päivät on käytettävä hyväksi joten pakkasimme itsemme ja koiran eilen autoon ja ajoimme Ebnitin kylään. En ollut aikaisemmin Ebnitissä käynyt, mutta olin kuullut että tie sinne on "mielenkiintoinen". No sitähän se oli! Ylös vuorelle kiermurteli tie, joka olevinaan oli 2-suuntainen tie vaikka käytännössä vain yksi auto mahtuu siinä ajamaan. Onneksi tien varressa oli paikka paikoin levennyksiä joissa pystyi vastaan tulevan auton päästämään ohitse. Osittain tie kulki vuorten sisään louhituissa tunneleissa. Kurveissa hirvitti kun ei ollut yhtään näkyvyyttä josko joku tulee vastaan.

Kylä itsessään on todella pieni, jonkun verran siellä kuitenkin asuu vakituisia asukkaita. Mietin mitenköhän he tuosta mutkaista tiestä talvikeleillä selviytyvät, itse en haluaisi sitä päivittäin ajaa.

Me emme tulleet kuitenkaan kylää katsastamaan vaan ulkoilemaan, joten auto parkkiin ja jatkamaan matkaa jalkaisin.

Karvakorva osaa kuivallakin säällä aina jostain löytää jonkun mutalätäkön jossa tietenkin pitää käydä tassuttelemassa.

Osaapa hän muutenkin ottaa ilon irti ulkoilemisesta. :-)

Jotkut kukatkin vielä jaksavat lokakuussa kukkia.

Näköalat Ebnitin kylään

Puut osaavat kasvaa mitä merkillisimmässä paikoissa ja välillä mitä merkillisimpiin muotoihin. Tässä yksi melkoisen kieroon kasvanut yksilö jossa oli useampi kuin yksi runkokin.

Kylään takaisin saavuttuamme päätimme vielä hetken nauttia auringosta ja istuimme ottamaan lasilliset omppumehua. Itseasiassa tärkeimmät asiakkaat palveltiin ensin, koiralle nimittäin tuotiin vettä ennen kuin meiltä edes kysyttiin mitä haluamme. :-)

Vaikka lämpimät kauniit syyspäivät ovatkin mukavia niin oikeastaan jo vähän odotan talveakin ja kuukauden päästä alkavia joulumarkkinoita. :-)

Turkkilaista tunnelmaa Dornbirnissä

Dornbirnin Turkkilainen yhteisö järjesti tänään ruokatapahtuman moskeijan pihalla. Kaikki ruoka tehdään vapaaehtoisten voimin. Tapahtuman rahat menevät Moskeijan toiminnan tukemiseen. Sain tästä vinkin työkaverilta ja hyvän ruuan ystävänä pitihän tuonne suunnistaa töiden jälkeen. Näytimme olevan ystäväni Angien kanssa ainoat ei turkkilaiset jotka uskaltautuivat paikalle. :-) Harmi, etteivät paikalliset ole tätä tapahtumaa löytäneet sillä ruoka oli hyvää ja edullista.

Yhdessä teltassa naiset valmistivat käsin "leipälättysiä" joiden sisään tuli joko juustoa tai pinaattia. Näyttivät herkullisilta ja maksoivat vain 1,50 eur kipale.

Olisi tehnyt mieli maistaa kaikkea, mutta yksi vaihtoehdoista oli valittava. Päädyin Adanaan. Adanaan kuului paistettu varras jauhelihaa joka käärittiin sipulin, salaatin, tomaatin ja tulisen mausteen kera ohuen "leipälätyn" sisään. Tällainen herkullinen Adana maksoi 4 euroa.

Ihmiset olivat todella ystävällisiä, hymyileväisiä ja juttelivat mielellään. Meille kerrottiin innokkaasti ruuista joita oli tarjolla ja miten niitä tehdään. Eräs pieni suloinen turkkilainen poika kävi useaan otteeseen tarkistamassa haluammeko lisää teetä. Kaksi kupillista sitä tulikin juotua.

Tämä tapahtuma järjestetään kaksi kertaa vuodessa, käykäähän katsastamassa!

8 tunnin fotomaratooni

Tänään tuli vedettyä 8 tunnin maratooni kamera kädessä. Osallistuin nimittäin Dornbirnin fotomaratooniin. Sääntönä oli kuvata 8 tunnin aikana 12 ennalta määrättyä teemaa annetussa järjestyksessä. Kuvia ei saanut mitenkään käsitellä vaan kuvat piti tuoda kameran muistikortilla tiettyyn aikaan mennessä paikalliseen kameraliikkeeseen (josta myös kilpailun aiheet aamulla haettiin). Kisasta voi lukea lisää täältä (sivut ainoastaan saksaksi).

Olin etukäteen ajatellut, että mikäs siinä päivä kävellessä ja kuvia napsiessa mutta homma ei osoittautunutkaan ihan niin helpoksi... 8 tuntia kuulostaa pitkältä ajalta, mutta kun ensin jakaa ajan 12 kuvalle, ideoimiseen menee myös yllättävän paljon aikaa (aiheita ei tosiaan saanut kuin vasta kisan alkaessa) ja vielä piti olla aikaa siirtyä aina paikasta A paikkaan B. Se, että kuvat piti myös ottaa tietyssä järjestyksessä aiheutti oman pään vaivansa. Matkalla saattoi osua kohdalle hyvä tilanne johonkin tiettyyn aiheeseen, mutta jos välistä oli vielä ottamatta aiheita ei tilannetta voinutkaan käyttää hyväksi. Missasin esimerkiksi hyvän kuvan aiheeseen "Nyt tauko" kun oli vielä edellinen aihe kuvaamatta. Tuosta 8 tunnista piti myös jättää aikaa sille, että valitsee otetuista kuvista ne jotka haluaa kisaan antaa ja minähän en tunnetusti osaa hetkessä päätöksiä tehdä. Halusin vielä katsoa kuvat koneelta valintaa tehdessä, kun ei kameran pieneltä näytöltä näe niin hyvin miltä kuva oikeasti näyttää, joten piti ehtiä kotonakin käymään välissä (ja tässä valintaoperaatiossa meni KAUAN). Kuvamaratoonia ei yhtään auttanut sekään, että tietenkin tälle päivälle osui sadepäivä ja kuvaus piti hoitaa sateenvarjoa toisessa kädessä taiteillen. Tulipahan käveltyä monta kilometriä tämän päivän aikana ja kaikenlaista hauskaakin sattui matkalla...

Kuvamaratoonin ensimmäinen aihe oli "Hoch gestapelt" eli "korkeaksi pinottu". Kuvasin ensin torilla kaikenlaisia vihannespinoja kunnes päätin suunnistaa ruokakauppaan. Asiakkaat kaupassa olivat huvittuneen näköisiä kun kuvasin coca cola tölkkipinoja ja olutkoripinoja mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Myyjät sen sijaan kulkivat ohitseni jokseenkin epäilevän näköisinä kunnes yksi pyyhälsikin paikalle sanomaan, että kaupassa kuvaaminen on kielletty. Näissä tilanteissa on aina hyvä heittää "turistikortti" peliin ja puhua vain englantia... ;-) Selitin hänelle, että tänään on Dornbirnin fotomaratooni ja sitä varten kuvailen. Myyjä leppyikin heti ja sanoi, että kunhan käyn kassalta pyytämässä luvan niin voin jatkaa. Siinä vaiheessa olin jo kuitenkin saanut tarvittavat kuvat kasaan joten kiitin ja poistuin vähin äänin paikalta.

Kirjastossa sain myös huomiota osakseni kuvatessani kirjariviä aiheeseen "Bildung" eli "koulutus". Joku oli pian huhuilemassa selän takana ja kommentoimassa että tuostahan tulee hyvä kuva. :-) Tässä maratoonissa oli kyllä eduksi se ettei ole ujo ihminen. Kysyin reippaasti ihmisiltä vinkkejä (kahvilassa keskusteltiin esimerkiksi pitkään erään miehen kanssa, että mistä Dornbirnistä löytyy kivisiä muistomerkkejä joka oli myös yksi aiheista), lupaa kuvata kaupoissa ja lupaa kuvata ihmisiä. Kaikista söpöimmät kuvattavat olivat nuoret tytöt joita pyysin hyppäämään kadulla ilmaan saadakseni kuvan aiheeseen "Action". Tytöistä se oli tosi hauskaa. Olin jo kävellyt pitkän matkaa miettien jo seuraavaa aihetta kun he vielä juoksivat perääni ja sanoivat että he osaavat parempia hyppyjä jotta saan paremman kuvan. Kuvaussessio siis uusiksi. :-)  

Höyhenhyppyjä

Yhdestä kuvasta jouduin jopa "maksamaan" 4 poskipusua (kuvasta jota en lopulta edes valinnut kisaan). :-D Pähkäilin mitä kuvata aiheeseen "Jeztz Pause!" "nyt tauko", kun huomasin erään ravintolan ovella kolme soittoniekkaa tauolla. Menin sitten kysymään saanko kuvata heitä ja lupa heltisi vain jos jokainen heistä sekä ravintolan pitäjä saivat pusun. Poskipusuihin myönnyin. :-)

Pusutettavat soittoniekat

Jostain syystä tykkään kuvata ihmisiä jotka kuvaavat. Niinpä pyysinkin lupaa kuvata yhtä kuvaajaa ihan vain huvin vuoksi. Kaikissa meissä on outoutemme... ;-) Mutta hei eikö olekin hauskoja "kuvaaja kuvaa kuvaajaa joka kuvaa" kuvia? :-) 

Tässä toisessa kuvassa kuvattava kuvaaja kuvaa kuvaajaa joka kuvaa kuvaavaa kuvaajaa. Vai miten se nyt oli...

Liikkeellä näytti olevan paljon ihmisiä hienojen järjestelmäkameroiden kanssa, oli jalustaa ja muuta hienoa härpäkettä mukana. Voipi olla että nuo minun pikku taskukameralla ottamani kuvat ovat aika alkeellisia niihin verrattuna, mutta lähdinkin mukaan ihan vaan huvin vuoksi enkä palkintopallit mielessä. :-)

Tässä vielä lista kaikista tämän vuoden fotomaratooni aiheista (voitte miettiä mitä itse olisitte kuvannut kotikaupungissanne):

1. Hoch gestapelt (korkeaksi pinottu)
2. Auf dem Dach (katolla)
3. Bildung (koulutus)
4. Jetzt Pause! (nyt tauko!)
5. Denkmal aus Stein (muistomerkki kivestä)
6. Räder (renkaat)
7. Überblick (yleiskatsaus, näkymä)
8. Action! (toimintaa!)
9. Fremde Stadt (vieras kaupunki)
10. Unsere Ache (meidän joki eli Dornbirner Ache)
11. Schaufenster (näyteikkuna)
12. Ich sehe blau (näen sinistä)

18.10.2013 selviää sitten fotomaratoonin voittajat (palkintona oli mm kamera ja kuvaussessio) ja kuvat julkaistaan myös silloin. Täältä voi käydä katsomassa kaikki viime vuoden osallistujien kuvat.

Saavuin tuomaan kuvia 10 minuuttia ennen kisan sulkeutumista kieli vyön alla. Mietin matkalla liikkeeseen että en kyllä varmasti seuraavana vuonna osallistu kun niin tuli hoppu ja loput kuvatkin tuli valittua niin huitaisten, mutta jotenkin sitä jo kotimatkalla sitten pohti miten voisi ensi vuonna parantaa kisataktiikkaansa... ;-)

P.S kuvien lataaminen bloggeriin on tällä hetkellä ihan tuskaisen hidasta, joten vain nuo muutama kuva tällä kertaa. Laittelen linkkiä mistä pääsee kisaan laittamani kuvat näkemään kunhan ne tuonne nettiin julkaistaan.