Talvipäivä kuin sadusta

Olen lukenut blogeissa viime aikoina kirjoitettuja juttuja, siitä kuinka tietää asuneensa liian kauan jossain maassa.  Itävallasta tulee heti mieleen yksi - Tiedät asuneesi Itävallassa liian kauan kun alat voivotella muutaman pakkaspäivän jälkeen kuinka kylmä ja kova talvi tänä vuonna on. Viime vuonna oli paikallisten mielestä erityisen kova talvi sillä yli 10 asteen pakkasia kesti jopa 2 viikkoa. :-) Tänä aamuna töihin mennessäni yksi työkaveri jo voivotteli kun on NIIN kylmä ja pakkasta aamulla oli vaivaiset 3 astetta. Mielestäni tämän parempaa talvipäivää tuskin voi olla; paljon lunta, vain muutama aste pakkasta ja kaunis auringonpaiste. Päivästä olisi tehnyt vain paremman se, ettei sitä olisi tarvinnut viettää toimistossa vaan olisi päässyt ulos nauttimaan siitä. Koska itse kuitenkin vietin päivän toimistossa lainasin ystäväni miehen tänään ottamaa kuvaa, kuinka kukaan voi valittaa tällaisena päivänä!

Tänään on ollut satumaisen kaunis talvipäivä, olisikohan erikoisella päivämäärällä 12.12.12 osuutta asiaan....  :-)

Onnea 95-vuotias Suomi!

Tällaisina Suomelle tärkeinä päivinä iskee usein kaiho kotimaahan. Suomessa sytytellään tänään kynttilöitä, nostetaan siniristiliput salkoon ja juhlistetaan itsenäisyyttä kera läheisten ihmisten. Tänä vuonna fiilikset ovat vielä erityisen alamaissa sillä vietän Suomen itsenäisyyspäivää kipeänä kotona.

Eräs uutinen kuitenkin piristi päivääni; Linnan juhlia voi seurata suorana tänä iltana netistä, myös ulkomailla! Tässä linkki sivuille: Linnan juhlat netissä. Illalla siis tietokone telkkariin kiinni ja seuraamaan miten Sauli isännöi ensimmäisiä itsenäisyyspäiväjuhliaan. Ja tietysti ihastelemaan naisten kauniita pukuja. :-)

Yleensä olemme täällä Voralbergissa kokoontuneet suomi porukalla juhlistamaan itsenäisyyspäivää yhdessä, mutta tänä vuonna itsenäisyyspäivää juhlistettiin jo hieman etuajassa. Suomi-Itävalta yhdistyksemme täytti tänä vuonna 40-vuotta ja molempia merkkipäiviä juhlistettiin yhtä aikaa. Saimme paikalle arvovaltaista seuraa, sillä Suomen suurlähettiläs Marjatta Rasi osallistui myös juhliimme. Tämän vuoksi jouduimme pitämään juhlat jo pari päivää etuajassa sillä suurlähettiläällä on tänään oma itsenäisyyspäivävastaanotto Wienissä. 

Juhlasali

Suurlähettiläs Marjatta Rasi

Suomi-Itävalta yhdistyksemme puheenjohtajalle myönnettiin Suomen ritariristi työstään yhdistyksen hyväksi jo 40-vuoden ajalta. Onnea Manfred!

Yhdistyksen puheenjohtaja Manfred Allmeier

Illan musisoinnista vastasi nuori pianisti lupaus Pauli Jämsä, joka opiskelee tällä hetkellä musiikkia Wienissä.

Pauli Jämsä

Pöydät oli koristeltu kauniisti Suomen värein ja menu oli myös suomalainen. Buffessa oli mm. blinejä eri täytteillä, sillisalaattia, lohta, Runebergin torttuja.

Pöytäkoriste

Illan menu

Alkupaloja

Juhlissa oli myös mukana Wienin Suomi-Itävalta seuran edustajia. Saimme myös kutsun tutustumaan Wieniin heidän toimintaansa. Otimme kutsun ilomielin vastaan!

Keskellä Wienin Suomi-Itävalta seuran edustaja

Allekirjoittaneen hame on jo rypyssä...

Onnea 95-vuotias Suomi! Teet minut ylpeäksi vuodesta toiseen.

Tässä vielä linkki Alexander Rybakin Suomi kappaleeseen: Suomi 
Kiitos Kaisa biisi vinkistä. :-)

Kiehtova Kiina

Työmatkani toinen osuus jatkui Koreasta Kiinaan. Kiina on aina kiehtonut minua. On vierähtänyt jo yli 10 vuotta siitä kun asuin Hongkongissa. Hongkongin vielä tunnistin samaksi paikaksi, mutta kuinka paljon manner-Kiina onkaan muuttunut. Kehitys Kiinassa on ollut/on valtavaa! Kaupungit ovat modernisoituneet, tieverkostot kehittyneet, autokanta uudistunut, uusia pilvenpiirtäjiä nousee kuin sieniä sateella...  Muistan vielä kymmenen vuoden takaa muun muassa kuinka kaoottista liikenne Kiinassa oli, tänä päivänä ihmiset ajavat siististi (johtuisiko osittain siitä, että autokanta on todella uutta eikä niitä tohdita kolaroida niin herkästi) ja tiet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Joissakin kaupungeissa on myös erikoissääntöjä liikenteen parantamiseksi, esimerkikiksi Shenzhenin on kieltänyt skoottereiden käytön kaupunkialueella. Toisin on Huizhon kaupungissa josta Kiinan matkamme alkoi. Huizhossa oli uskomaton määrä skoottereita.

Skootteriparkki

Huizhou kuten moni muukin kaupunki Hongkongin läheisyydessä on kasvanut teollisuuden takia. Ihmiset maaseudulta tulevat näihin kaupunkeihin muutamaksi vuodeksi ja tekevät töitä niin paljon kuin pystyvät kerätäkseen rahaa. Usein he käyvät kotiseuduillaan vain Kiinalaisen uuden vuoden aikaan jonka ajaksi tehtaat sulkevat ovensa. Uuden vuoden aikaan useat yritykset menettävät osan työntekijöistään koska he eivät palaakaan kotiseutulomaltaan. Huizhoussa asuu tällä hetkellä noin 5 miljoonaa ihmistä. Kaupungin suurin nähtävyys on heidän iso järvi Huizhou West Lake.

Huizhou West Lake

Järven ympäri kulkee kaunis kävelyreitti.

Paikalliset tulevat mielellään järven rannalle viettämään vapaa-aikaansa.

Huizhou West Lake

Vaaleahiuksinen nainen herätti vielä jonkun verran ihmetystä Huizhousta. Kolmen päivän aikana Huizhoussa en nähnyt ketään toista vaaleaa naista. Vaatekauppojen myyjät kulkivat kaupoissa perässäni toistellen "beautiful" ja eräs pikkupoika meinasi taittaa niskansa ajaessaan pyörällä ohitseni kun piti perään kurkotella. :-)

Kaupungin keskustasta löytyi vilkas katukeittiöalue.

Huizhou

Huizhousta matka jatkui Shenzheniin. Shenzhen on valtavan kokoinen kaupunki aivan Hongkongin rajalla. Siellä asuu virallisesti noin 12 miljoonaa ihmistä, mutta oikea lukumäärä on paljon suurempi. Hotellimme oli niin lähellä Hongkongin rajaa, että ikkunasta näkyi rajalla sijaitseva joki sekä rajasilta.

Vasemmalla puolella jokea Shenzhen, oikealla Hongkong

Shenzhen on selkestä Huizhouta modernimpi ja kehittyneempi. Kaupungissa on hulppea määrä pilvenpiirtäjiä ja uusia näytti olevan työn alla.

Shenzhen

Shenzhenissä asuu myös paljon länsimaalaisia. Tapasimme perjantai iltana yrityksemme itävaltalais expaatit irlantilaisessa pubissa, joka näytti olevan länsimaalaisten suosiossa. Monelle heistä vuoden kahden komennus on muuttunut pysyväksi asumiseksi Kiinassa. :-)

oman firman jengi :-)

Matkani odotetuin osuus oli viikonloppu Hongkongissa. Kuten alussa mainitsin asuin yli 10 vuotta sitten Hongkongissa vuoden verran. Muistelen tuota aikaa edelleen lämmöllä. Lauantai aamuna pakkasimme reppumme kahden työkaverin kanssa ja suuntasimme rajan yli kohti Hongkongia. Pituudessa matka on hyvin lyhyt Shenzhenistä Hongkongiin, mutta ajallisesti meillä kesti 4 tuntia. Meidän piti ylittää kaksi rajaa, sillä vaikka Hongkong kuuluu Kiinaan ei manner-kiinalaisilla ole ilman lupia asiaa sinne. Rajalla oli valtava tungos ja jonotimme ensin Kiinan puolella sitten Hongkongin. 

Hotellimme sijaitsi Hongkong saarella ja huoneeni oli kerroksessa 33. Näkymät huoneesta olivat hulppeat.

Näkymät hotellihuoneesta

Itse huone oli pienin missä olen koskaan ollut. Onneksi mukanani oli vain reppu sillä matkalaukun huoneessa olisi mahtunut avaamaan vain sängyllä. Minibaarikin oli todella mini, sieltä löytyi kaksi oluttölkkiä. :-) En yleensä käytä mitään minibaarista joten eipä tuolla sinänsä ollut väliä.

Varoitus ikkunan edessä ei herättänyt suurta luottamusta varsinkin kun kyseessä oli kerros 33... "Ethän laita mitään ikkunan lähelle jottei se hajoa".  :-) 

Kuvat puhukoon puolestaan, tässä kuvakavalkaadi Hongkongista. :-)

Kiehtova Kiina, odotan mielenkiinnolla seuraavaa tapaamistamme! :-)