Verta, tulta ja hevosia!

Schlachtpartie eli "teurastusbileet" tai näin minä sen käänsin... Odotin siis meneväni viime lauantaina juhliin jossa olisi tarjolla hyvää lihaa ym kauden herkkuja ja muuta hauskaa menoa. Lehdet ovat pari viime viikkoa olleet täynnä ilmoituksia näistä schlachtpartiesta, joten innolla suuntasin lauantaina Kehleggiin jossa yhdet tällaiset "juhlat" olivat. Paikka johon menimme oli todella soma Gasthaus nimeltä Bad Kehlegg.

Gasthaus Bad Kehlegg

MUTTA kyseessä ei ollutkaan mitkään juhlat vaan ainoastaan ruokamenu oli erilainen kuin normaalisti. Tarjolla oli listan täydeltä verimakkaraa!! Ja ei, ei todellakaan samanlaista kuin mustamakkara Suomessa (joka on muuten hyvää), vaan suolessa keitettyä verta. Kun makkaran kuorta viilsi veitsellä pullahti sieltä ulos löysä keitetty veri! Pahin kulinaarinen elämykseni Itävallassa tähän mennessä. :-)

Verimakkaraa ja hapankaalia

Tulipahan Schlachtpartiekin koettua, mutta eipä tarvitse toiste mennä. :-) Gasthausin ulkopuolella törmäsimme tähän söpöläiseen.

Ilta ei kuitekaan päättynyt tähän vaan siirryimme ylemmäs vuorille jossa oli käynnissä tapahtuma nimeltä Fuhrmannstage. Fuhrmann tarkoittaa miestä joka ajaa hevoskärryjä. Tapahtuma liittyikin työhevosiin.

Kilpailijat valmistautumassa illan koitokseen.

Alueella oli myös mahdollista ostaa pientä syötävää ja juotavaa.

Illan päätapahtuma oli kilpailu jossa työhevoset (pareittain) vetivät puutukkeja. Kilpailuun osallistui tiimejä Itävallasta, Sveitsistä ja Saksasta. Eniten painoa vetänyt hevospari voitti. Ennen kisan alkamista oli ensin tarjolla tulishow, joka alkoi auringon laskettua.

Tapahtuma paikalta oli jonkun matkaa käveltävä vuorenrinnettä alas pilkkopimeässä parkkipaikalle. Käytimme kännyköitä nähdäksemme edes hieman eteenpäin. Ensi kerralla olemme viisaampia ja otamme taskulamput mukaan. :-)

Mimmit Langeneggissä

Mulla on maailman mukavimpia naapureita. Tosin useimmat heistä eivät puhu englantia, mutta kummasti sitä pystyy kommunikoimaan myös auttavalla saksankielen taidolla. Loput mitä ei pystytä puhumaan improvisoidaan sitten eleillä, ilmeillä ja siansaksalla. :-) Viime viikolla yksi naapureistani, Veronika, pyysi minua mukaan koriste-esineiden myyntinäyttelyyn. Tai sanottokaan, että tässä vaiheessa en ollut vielä täysin varma mihin lupauduin mukaan...

Perjantaina klo 18:30 sitten starttasimme. Mukaan lähti myös naapurini ystävä Karin. Istuin autoon tietämättä minne ja minkälaiseen tilaisuuteen tarkalleen ottaen olimme menossa. :-) Auton nokka suuntasi kohti Bregenzerwaldia eli ulos kaupungista vuorille. Veronika ajeli reipasta vauhtia mutkaisia vuoristoteitä ja autossa oli letkeän rento tunnelma. Maisemat Bregenzerwaldissa ovat vaan niin kauniita, jaksan aina ihastella sitä. Päädyimme lopulta pieneen kylään nimeltä Langenegg. 

Langeneggissä on kerran vuodessa tämä koriste-esineiden myyntinäyttely. Kaikki siellä olevat koristeet on tehnyt yksi nainen. Hän tekee niitä koko vuoden tätä yhtä myyntinäyttelyä varten. Vaikka olimme pienessä kylässä oli myyntinäyttelyssä väkeä melkein tungokseen asti.

Koristeissa oli käytetty paljon luonnon materiaaleja, kuivattuja kukkia, hedelmiä, puuta, pajua jne. Myös useissa koristeissa käytetyt "pohjat" on nainen itse valanut.

Tarjolla oli myös pientä purtavaa ja viiniä. Tietysti, Itävallassa kun ollaan. :-) Meille kaikille tarttui myös jotain mukaan näyttelystä. Päädyimme näyttelyn jälkeen vielä 7 hengen naisporukalla Langeneggin paikalliseen nimeltä Stopp Panorama Cafe drinkeille... Ensi vuonna uudestaan! :-)